Kalkutan lentokenttä

Aina välillä minulta on kysytty että mitä sinä noilla reissuillasi oikein teet? Tässä sitten pätkä mitä tein tänään aamulla.

Olin Kolkatan kansainvälisellä kentällä klo 05:02 ja ensimmäinen jonotus alkoi jo kentän ulkopuolella sillä Intiassa ensimmlinen tarkastus on jo kentän ovella, jossa tarkistetaan passi ja lentolippu. Jono ei ollut pitkä mutta kyllähän siinä 10 minuuttia meni.


Tämän jälkeen vuorossa oli uusi jonottaminen eli jono check-in tiskeille, ei siis vielä check-in jono vaan jono jotta pääsee jonottamaan! Tässä mennä vierähti sellaiset 8 minuuttia.


Tästä kun selvisi, niin edessä oli laukun läpivalaisu joka otti vai neljä minuuttia, tosin edessä oli vain kolme muuta matkustajaa


Sitten päästiin jonottamaan check-in tiskeille, jossa oli vain kaksi matkustajaa ennen minua, tosin johtunee siitä että tein business luokan chekkauksen, vaikka lennänkin aina economy luokassa. Onneks silloin aikoinaan tuli hankittu intialainen luottokortti, johon sisältyy tämä lisäpalvelu. Ja tähän meni 8 minuuttia.


Tämän jälkeen maastapoistuminen, jossa taas jonotettiin. Tosin täälläkään ei ollut ruuhkaa, edessäni jonossa kolme miestä ja yksi nainen. Ja luulenpam että tämä kuvaa mies/naismatkustajien suhdetta ja uskoisin että Intian sisäisillä lennoilla miehiä on vieläkin enemmän. Ja tämä perustuu satoihin lentokertoihin Intian sisäisillä lennoilla. Tähän kaikkeen meni seitsemän minuuttia, joten kuka sanoo että Intia ei ota turvallisuutta tosissaan.


Ennen koneeseen nousua vielä turvatarkastus ja nyt olinkin valmis reilun puolen tunnin lennolle. Turvatarkastus sujahti aamupöpperössä vain 9 minuuttissa.


Tosin vielä ennen koneeseen menoa tai tässä tapauksessa bussiin, oli yksi turvatarkastus. Siinä tosin ei mennyt kuin kuusi minuuttia.


Eli kokonaisaika kentällä oli 52 minuuttia ja voin vaan kuvitella että jos kyseessä olisi isompi kone tai useampia koneitä lähdössä samaan aikaan, niin tunti ei riitä kentälle. Ilmankos toivotaan että matkustajat olisivat kentällä kolme tunti ennen.

Tandooriruokaa kotipihalta

Nyt se on sitten totta eli meillä on toimiva tandooriuuni pihalla. Kuvassa edellisessä kirjoituksessa vielä keittiönpöydällä odotelleet nan leivät paistumassa. Maku oli melkein kuin oikeassa mutta kieltämättä paistamistekniikkaa pitää vielä hienoa mutta eikös sanonta olekin että harjoitus tekee mestarin?

Jos joku tietää niin miten nuo nan leivät saisi helpommin irti tuosta uuninreunasta? Ainakin näin ensimmäisellä kerralla jäivät kiinni melko mukavasti mutta makuhan se ratkaisee.

Tässä sitä sitten kanat tirisee uunissa. Ja on melkein pakko tunnustaa että parhaimman makuista tandoorikanaa jota olen Suomessa saanut. Ja vielä omassa kodissa! Tosin on pakko tunnustaa että olen saanut parempaa Intiassa mutta ei sielläkään kaikissa ravintoloissa.

Ja tässä valmiit leivät. Näköä ja makua!

Tandooriuunin rakennusprojekti, osa 3

Uuni on valmis! Ja juuri äsken laitoin hiilet ruukun pohjalle ja katsotaan sitten vajaan tunnin kuluttua onko lämpötila noussut sopivaksi tandoorikanaa ja nan leipiä varten.

Tandooriuuni on nyt oikealla paikalla terassin nurkalla. Tai siis minustahan oikea paikka uunille olisi keskellä terassia, sillä silloin sen ympärille olisi kiva koota porukka ja ihmetellä ruokien kypsymistä. Ja korkeuskin olisi oikea. Mutta... Koska naapurikin oli suosiollinen, niin nyt se, siis tandooriuuni, kököttää tuossa terassin reunalla ja kaikki ovat tyytyväisä.

Nan leivät odottavat paistamista ja kanat laitoin jo eilen marinadiin, jotta tulee aito ja oikea maku.

Tandooriuunin rakennusprojekti, osa 2

Tänään oli vuorossa vermikuliitin ja ilmaputken hankinta. Onneksi molempia löytyi sopuhintaan, vermikuliitti löytyi Eskon Oy:ltä ja ilmaputkeksi kelpasi Bilteman 50 cm pakoputki.

Töiden jälkeen askareihin eli tynnyrin pohjalle Leca soraa, jotta uunin sydän on oikealla korkeudella. Sitten kolo ilmaputkea varten ruukkuun ja rälläkällä pohja pois ruukusta.







Sitten tynnyriin vermikuliittia ja tulitiilet sekä pikkaisen laastia, jotta tiilet pysyy paikoillaan. Ja laastia myös ilmaputken ympärille, jotta sekin pysyy paikoillaan.

Tämän jälkeen myös ruukku tynnyriin ja ympärille vermikuliittia.

Nyt vaan odotetaan laastin kuivumista.

Tandooriuunin rakennusprojekti, osa 1

Tästä se vihdoinkin lähtee, eli pitkäaikainen unelma omasta "kotitandooriuunista" alkaa pikkuhiljaa realisoitumaan. Tänään suoritimme Joonan kanssa ostoksia ja lopputuloksena takapihalla on komea musta tynnyri (joka Säteen mukaan on yksiselitteisesti liian iso ja ruma), tandooriuunin sydämenä toimiva saviruukku sekä rakennustarvikkeita eli tällä hetkellä leca soraa, tiiliä ja laastia. Huomenna vielä saan vermikuliittia eristeeksi ja putkenpätkä ilmakanavaksi.

Loppuviikosta ostin jo rälläkän eli tänään taitaakin olla viimeinen ilta kun kaikki sormet ovat tallella.

Projekti jatkuu huomenna, toivottavasti...